Leikki-ikäisen lapsen unentarve on n.10–13 tuntia vuorokaudessa. Unentarve on kuitenkin yksilöllistä. Tuntimäärää paremmin riittävästä unesta kertoo se, että lapsi herää aamulla virkeänä ja hyväntuulisena.

Päiväunet jäävät esikouluiän lähestyessä vähitellen pois, mutta edelleenkin moni lapsi tarvitsee lepohetken päivän touhujen keskelle.

Leikki-ikäisen lapsen univaikeudet ilmenevät erityisesti nukahtamisvaikeuksina. Osa lapsista heräilee yöllä painajaisiin, jotka saavat omassa sängyssään nukkuneen lapsen usein hakeutumaan turvaan vanhempiensa viereen. Painajaiset ovat yleisiä 3–4-vuotiailla.

Leikki-ikäisen lapsen unta voivat häiritä myös vuoteenkastelu, kasvukivut ja muutokset perheen elämässä kuten päiväkodin aloittaminen tai uuden vauvan syntyminen.

Säännöllinen elämänrytmi luo lapselle turvallisuutta ja helpottaa lapsen nukahtamista ja nukkumista. Lapsen päivässä vuorottelevat ruokailu, leikki ja seurustelu, ulkoilu ja päiväunet sekä tutut rituaalit ennen nukkumaan menoa.

Vinkkejä ja apua leikki-ikäisen univaikeuksiin

1. Vinkkejä lempeään nukahtamiseen ja yöheräilyn varalle

Ole määrätietoinen ja johdonmukainen lapsesi nukkumiseen liittyvissä asioissa. Sopikaa yhteiset säännöt nukkumaan menosta: milloin syödään iltapala, mennään sänkyyn ja sammutetaan valot. Toimikaa myös sovittujen sääntöjen mukaan. Rajojen asettamisesta ja niissä pysymisestä vastaa vanhempi.
Kerro lapselle, miksi nukkuminen on tärkeää ja millainen olo lapsella on seuraavana päivänä, jos hän on nukkunut huonosti.
Rauhoita iltahetki. Anna aikaa lapselle ja yhteisille iltatoimille. Purkakaa yhdessä lapsen päivän kuulumiset, myös mahdolliset huolet. Säännölliset, tutussa järjestyksessä tapahtuvat iltatoimet, kuten iltapala, hampaiden pesu, iltasatu ja iltarukous, helpottavat lasta valmistautumaan nukkumaan ja luovat turvallisen olon.
Vältä jännittäviä satuja tai tv-ohjelmia ennen lapsen nukkumaan menoa. Liian jännittävät asiat saattavat vaikeuttaa nukahtamista. Jännitys voi myös siirtyä uniin painajaisina.
Huolehdi siitä, että lapsen nukkumisympäristö on hyvä: vuodevaatteet ovat puhtaat, huone raikas ja lämpötila miellyttävä.
Anna lapselle aikaa valmistautua nukkumaan menoon. Jos lapsella on leikit kesken, kerro hänelle esim. ½ tuntia aikaisemmin, että nukkumaan menon aika lähestyy. Lapselle jää silloin aikaa lopettaa leikkinsä.
Anna lapselle mahdollisuus päivän aikana lepohetkeen, jos lapsi ei enää nuku päiväunia.
Pyri säilyttämään arjen tuttu rytmi myös viikonloppuisin. Tämä helpottaa alkuviikon heräämisiä. Jo kahden tunnin heitto tavallisesta nukkumisrytmistä on iso.
Pyri siihen, että lapsi nukahtaa omaan sänkyynsä. Jos lapsella on vaikeuksia saada unta, jää viereen odottamaan nukahtamista. Voit asteittain vähentää vuoteen vieressä istumista. Esim. ensimmäisenä iltana istut 15 min, seuraavana iltana 10 min jne. Lasta voi totuttaa yksin nukahtamiseen myös siten, että ensin istuu vuoteen vierellä, seuraavana iltana siirtää tuolin vähän kauemmaksi sängystä ja seuraavana taas vähän kauemmaksi, kunnes tuoli on oven ulkopuolella.
Tutut unilelut tuovat turvaa.
Auta lasta tunnistamaan väsymyksen merkit ja nimeämään ne. Näin lapsi alkaa vähitellen myös itse tunnistaa uupumuksensa ja oivaltaa, että väsymiseen auttaa uni. Väsymyksestä kertovat liikkeiden hidastuminen, korvien ja silmien hierominen, itkuisuus ja kompastelu.
Jos lapsi karkailee sängystä, ohjaa hänet lempeästi mutta määrätietoisesti takaisin omaan sänkyynsä. Lapsi voi kokeilla rajoja myös erilaisin pyynnöin: ”juotavaa”, ”vielä yksi satu”. Kerro lapselle, että nyt on yö ja yöllä nukutaan: ”Huomenna on aikaa jutella ja leikkiä”.
Iltapala pitää yöllä nälän loitolla. Älä kuitenkaan tarjoa lapselle liian raskasta syötävää, sillä se saattaa vaikeuttaa unen tuloa.
Pohdi, mitä tunteita lapsen univaikeudet sinussa herättävät. Mietitkö jo päivällä, miten ilta ja lapsen nukkumaan meno sujuvat? Liittyykö siihen liikaa kielteisiä ja epäonnistumisen tunteita? Lapsen nukkumaan meno voi vaikeutua, jos äiti tai isä on kiireisen tai kärsimättömän oloinen.
Puhu tunteistasi muiden vanhempien, sukulaisten tai ystävien kanssa. Erilaiset ja ristiriitaisetkin tunteet kuuluvat vanhemmuuteen eivätkä tee sinusta huonoa äitiä tai isää.
Muista, että lapsesi univaikeudet eivät johdu siitä, että olisit huono äiti tai isä.

2. Apua painajaisiin ja pelkoihin

Painajaiset ovat yleisiä leikki-ikäisillä lapsilla. Painajaisissa lapsi työstää vaikeita asioita.

Rauhoittele painajaisia näkevää lasta puheella ja pitämällä lasta sylissä. Suhtaudu kärsivällisesti lapsen pelkoihin, sillä rauhallinen ja ymmärtävä vanhempi luo lapselle turvallisen olon.
Juttele lapsen kanssa päivän tapahtumista ennen nukkumaan menoa. Millainen päivä lapsella on ollut? Mitä kivoja asioita on tapahtunut? Onko tapahtunut jotain ikävää?
Vältä jännittäviä satuja tai tv-ohjelmien katsomista illalla. Myös jännittävät päivän tapahtuvat voivat siirtyä uniin.
Huolehdi rauhallisesta ja turvallisesta nukkumisympäristöstä. Vältä päivän aikana ohjaamasta lasta omaan sänkyyn tai makuuhuoneeseen rangaistuksena jostakin: Lapsi voi alkaa mieltää paikan epämiellyttävänä, ja epämiellyttävät mielikuvat vaikeuttavat nukahtamista ja nukkumista.
Himmeä yövalo ja oven raolleen jättäminen tuovat lapselle turvallisen olon. Tutut ja rauhalliset kodin äänet voivat edistää nukahtamista. Huolehdi kuitenkin siitä, että lapsen huoneeseen ei kantaudu meteliä, joka haittaa nukkumista. Lapsen nukahtaminen voi viivästyä, jos hän ajattelee, mitä kaikkea kivaa tapahtuu hänen nukkuessaan.
Huoneen tutut esineet voivat näyttää yöllä pimeässä möröiltä, sillä lapsen vilkas mielikuvitus sekoittuu todellisuuden kanssa. Voit auttaa lasta käsittelemään pelkoa, kun päivällä valoisaan aikaan käytte yhdessä läpi huoneen esineet ja poistatte huoneesta pelottavat tavarat. Lue lisää: Pelkotyökirja.

3. Vinkkejä yökastelun varalle

Vuoteenkastelu ei ole sairaus. Kastelutaipumusta on joissain suvuissa toisia enemmän. Joillakin lapsilla kyky hallita virtsaamistaan kehittyy myöhemmin kuin toisilla.
Vahinkoja sattuu, joten varaudu niihin esim. suojaamalla vuode muovitetulla froteella.
Lapsi ei kastele vuodetta tahallaan. Lapsi voi itsekin olla harmissaan vuoteen kastumisesta. Harmi vain kasvaa, jos äiti ja isä hermostuvat siitä.
Mieti, onko perheessänne tai elämäntilanteessanne tapahtunut muutoksia viime aikoina? Jo kuivaksi oppinut lapsi voi reagoida uusiin tilanteisiin, kuten päiväkodin aloittamiseen tai vauvan syntymään, vuoteenkastelulla. Tällöin kastelu on usein ohimenevää. Uudelleen alkanut kastelu voi olla merkki myös virtsatietulehduksesta.
Käänny neuvolan puoleen, jos 4 ½–5-vuotias lapsi kastelee öisin säännöllisesti. Kun lapsi kasvaa, yökastelu voi vaikuttaa hänen sosiaaliseen kehitykseensä ja itsetuntoonsa, sillä lapsi itse saattaa kokea kastelun häpeälliseksi.

4. Helpotusta kasvukipuihin

Kasvukivut ovat leikki-ikäisten lasten ja vielä koululaistenkin yleinen vaiva eikä kyse ole mistään vakavasta sairaudesta.
Kasvukivuille on tyypillistä symmetrisyys: molempia polvia, sääriä tai nilkkoja särkee samaan aikaan. Joskus lapsi voi tuntea kipua myös käsivarsissa. Lapsi alkaa valittaa kipua juuri ennen nukahtamistaan tai hän voi herätä kipuun keskellä yötä.
Auta kasvukivuista kärsivää lasta hieromalla särkeviä jäseniä. Testaa villasukkien tai lämpimän kääreen tehoa.
Voit antaa lapselle myös parasetamoli- tai ibuprofeeni-valmisteita kipujen lievittämiseksi.

Apua!

Keskustele lähipiirisi kanssa lapsen univaikeuksista ja siitä, miten ne vaikuttavat perheenne elämään. Voit saada hyviä vinkkejä muilta vanhemmilta.
Järjestä omaa aikaa. Pienikin tauko arkirutiineista auttaa jaksamaan. Parisuhteen kannalta on myös hyvä pyrkiä viettämään joskus kahdenkeskistä aikaa. Pyytäkää sukulaista tai ystävää lapsen hoitajaksi kotiin. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen koituu lapsen ja koko perheen parhaaksi.
Hae apua, jos lapsenne univaikeudet alkavat hallita liikaa perheenne elämää ja lapsesta on vaikea iloita. Voit kääntyä esim. neuvolan tai lääkärin puoleen.